Kirjoitin luvun nimeltä Shifting connections between English and the languages of the Nordic region vuonna 2024 ilmestyneeseen kokoomateokseen English in the Nordic Countries: Connections, Tensions, and Everyday Realities. Luvun päätarkoituksena oli tarjota tietoa siitä, kuinka englannin kielikontaktit pohjoismaisten kielten kanssa eivät ole mikään uusi ilmiö. Itse asiassa näiden kielten – tai oikeastaan niiden edeltäjien – välisiä kontakteja on ollut olemassa jo ennen kuin nykyään ”englanniksi” ja ”suomeksi” kutsutut kielet syntyivät. Lyhyesti sanottuna kielten välillä on aina ollut erilaisia kontakteja. Se on normaalia ja väistämätöntä.
Kirjan luku voidaan tiivistää kolmeen pääkohtaan:
Kielikontaktit englannin ja suomen välillä eri aikoina
Ulospäin suuntautuneet kielikontaktit
Sisäänpäin suuntautuneet kielikontaktit.
Tämä teksti on käännetty ChatGPT:n avulla, ja sen on tarkistanut ihminen.
Kielikontaktit englannin ja suomen välillä eri aikoina
Puhuminen englannin ja skandinaavisten kielten – tanskan, islannin, norjan, ruotsin ja fäärin – välisestä kielikontaktista on perusteltua vain nykykielistä puhuttaessa. Tämä johtuu siitä, että historiallisesti nämä kielet ovat peräisin samasta germaanisesti kantakielestä (proto-Germanic), jota puhuttiin noin vuoteen 200 eaa. asti. Ihmisten liikkuvuus on tietenkin yhtä vanha ilmiö kuin ihmiset itse: eri muinaisgermaaniset ryhmät siirtyivät ja asettuivat uusille alueille, minkä seurauksena myös heidän kielensä vähitellen muuttui. Nykyisin ”englanniksi” kutsumamme kieli päätyi lopulta Brittein saarten kieleksi, hollanti Alankomaiden kieleksi ja skandinaaviset (eli kielitieteessä pohjoisgermaanisiksi kutsutut) kielet Pohjoismaiden kieliksi. Nämä eri kielet syntyivät erilaisissa olosuhteissa ja eri aikoina, ja lopputuloksena on nykyinen kielitilanne.
Suomi ei tietenkään ole pohjoisgermaaninen kieli, vaan uralilaiseen kielikuntaan kuuluva suomalais-ugrilainen kieli. On kuitenkin tärkeää huomata, että muinaissuomen ja muinaisgermaanin puhujat asuivat ja liikkuivat vierekkäisillä alueilla, joten näiden kielten välillä oli luonnollisesti paljon kontakteja ja vaikutteita jo yli 2000 vuotta sitten. Tiesitkö, että jo muinaissuomessa esiintyi satoja muinaisgermaanisia lainasanoja (ks. Kallio 2012). Nämä seikat heijastavat seuraavia kielten perusperiaatteita:
Millään kielellä ei ole yhtä todellista ”alkuperää”, vaan kielet ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan jatkuvassa muutoksessa.
Mikään kieli ei ole ”puhdas” tai muuttumaton, sillä kielikontaktit ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan normaali osa kielten kehitystä.
Ulospäin suuntautuneet kielikontaktit
Kirjan luvussa tarkastellaan suomen ja englannin välisiä kielikontakteja kahdesta päänäkökulmasta: Suomesta ulospäin ja Suomeen päin (eli ”sisäänpäin” suuntautuneet kielikontaktit.
Monet suomalaiset tietävätkin, että 1870–1920-luvuilla satojatuhansia suomalaisia – arviolta noin 390 000 – muutti Pohjois-Amerikkaan ja muualle maailmaan. Maastamuutto Suomesta erosi monin tavoin muista Pohjoismaista tapahtuneesta muutosta, mutta maiden välillä on myös yhtäläisyyksiä. Kuten muissakin Pohjoismaissa, suurin syy muuttoliikkeeseen oli taloudellinen, mutta siihen vaikuttivat myös geopoliittiset olosuhteet. Verrattuna muihin Pohjoismaihin suomalaisten muuttoliike alkoi kuitenkin suhteellisen myöhään, ja sitä leimasi erityisesti se, että muuttajat olivat pääasiassa miehiä. Monet näistä miehistä palasivat lopulta Suomeen ansaittuaan rahaa ulkomailla.
Suomen ja englannin välille syntyi uusi luonnollinen kielikontakti, kun suomalaiset muuttivat Pohjois-Amerikkaan. Niin sanotusta anglisoituneesta suomesta, jota suomalaisten siirtolaisten ryhmät puhuivat Yhdysvalloissa ja Kanadassa, on paljon havaintoja. Myös suomalaistaustaisten käyttämässä englannissa käytetään edelleen joitakin suomalaisperäisiä lainasanoja, kuten sisua.
Voi myös olettaa, että Suomeen palanneet suomalaiset toivat mukanaan englanninkielisiä sanoja, erityisesti sellaisia, jotka liittyivät sosiaaliseen kanssakäymiseen ja työelämään Yhdysvalloissa (esimerkiksi dollari sekä tietyt kirosanat).
On mielenkiintoista huomata, että monille suomalaisille englannin ja suomen sekoittuminen Pohjois-Amerikassa nähdään myönteisessä valossa ja se liitetään tietynlaiseen elämäntyylin ja olosuhteisiin. Yhdysvalloissa puhuttu "Finglish" nähdään usein viehättävänä ja huvittavana ilmiönä. Samaa ei kuitenkaan voida sanoa Suomessa käytetystä “Finglishistä”, joka herättää nykyään paljon kielteisiä asenteita. Tämä ristiriita johtuu erilaisista kieliasenteista ja kieli-ideologioista. Sisäänpäin suuntautuneet kielikontaktit
Suomalaisten joukkosiirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan on käytännössä hiipunut lähes kokonaan, erityisesti, jos tarkastellaan pitkäaikaista oleskelua tai kansalaisuuden hankkimista eikä lyhytaikaisia vierailuja.
Tämän Suomesta ulospäin suuntautuneen muuttoliikkeen päättyminen on tapahtunut samaan aikaan, kun englannin kielen käyttö maailmassa ja sen puhujakunta ovat muuttuneet valtavasti. Englannista on tullut maailman käytetyin kieli ja tärkein lingua franca, mikä tarkoittaa, että suurin osa englannin käyttäjistä ei puhu sitä äidinkielenään. Mitään muuta kieltä ei ole käytetty maailmanhistoriassa yhtä laajasti ja monialaisesti kuin englantia nykyään. Kasvokkain tapahtuvan viestinnän lisäksi englannin käyttö kasvaa valtavasti erityisesti digitaalisessa viestinnässä ja teknologisten muutosten myötä.
Nämä kehityssuunnat vaikuttavat suomen ja englannin väliseen kielikontaktiin siten, että nykyään kielet ovat yhteydessä toisiinsa erityisesti ihmisten kautta, jotka käyttävät englantia lingua francana. Tähän ryhmään kuuluvat maahanmuuttajat ja muut ulkomaiset työntekijät. Lisäksi englanti on yhä enemmän läsnä hyvin henkilökohtaisissa tilanteissa: kodeissa, ihmissuhteissa, lasten elämässä ja kouluissa. Tämä johtuu muun muassa median, harrastusten ja viihteen laajasta vaikutuksesta ihmisten arkeen.
Englannin jatkuva läsnäolo yksityiselämässämme eroaa ratkaisevasti sadan vuoden takaisesta tilanteesta, jolloin englannin rooli suomalaisessa arjessa oli hyvin vähäinen.
Edellä kuvattu kehitys osoittaa, että kielien välinen kontakti ei ole uusi tai hälyttävä ilmiö. Sen sijaan tapa, jolla kielikontaktit nykyään tapahtuvat, on muuttunut. Suomen ja englannin väliset kielikontaktit ovat alkaneet jo ennen kuin näiden kielten nykyversiot ovat edes syntyneet, mutta niiden luonne on muuttunut radikaalisti aikojen saatossa kielten maailmanlaajuisen aseman, kansainvälisen talouden ja teknologisten innovaatioiden myötä.
Kiitos Laura Hekanaholle ja Pekka Posiolle avusta tämän blogin kääntämisessä.
Comments